Trashionista Outi Pyyn upea luomus: Sanomalehtimorsian
(ja Beloved-mallistomme sormukset)
Lehtikuva on Mikko Rasilan ottama ja making of kuvat Outi Pyy

Lue lisää tästä KLIK!

Beloved-malliston kevään 2013 uutuus kuvattiin Hellerannassa

Karkkia puikoille! Näiden silmukkamerkkien tarina alkoi noin kuusi vuotta sitten, kun paljon neulova ystäväni pyysi tekemään hänelle kauniit silmukkamerkit. Minulla ei ollut aavistustakaan mikä ihme on silmukkamerkki ja miten niitä käytettiin, mutta tein merkit. Sen jälkeen silmukkamerkkejä on lähtenyt puikoille maailman ympäri !

Perusmallin silmukkamerkkiä kuljetetaan puikolla, ja se siirretään neuloessa puikolta toiselle uudella kerroksella. Yleensä merkkejä käytetään merkkaamaan esim. lisäyskohtaa eli jos lisäykset on tarkoitus tehdä joka kerros samassa kohdassa (tai vaikka joka kolmas kerros samassa kohdassa), helpottaa se lisäyskohdan huomaamista (näin olen antanut minulle kerrottavan, minähän en edelleenkään yrityksistä huolimatta neulo)

{Simpla – hopeaa ja helmiä}

 {Karkki- hopeaa ja korukiviä – silmukkamerkit voit ostaa tästä
Kuvasta kiitos Annalle! }

Lisäksi silmukkamerkkejä voi käyttää merkkamaan langan tai kuvion vaihtumista. Silmukkemerkkejä käytetään varsinkin pitsineuletöissä, kuten vaikkapa Clapotis-huivissa.

 
{Karkki twist – hopea ja korukivet}

Poistettavaa mallia, jolla voi merkata yhden silmukan voi käyttää myös virkkuutöissä.

{Simpla twist – hopea ja helmi}

Milloin viimeksi käytit silmukkamerkkejä tai mihin työhön olisit kaivannut Karkkia puikoille?

Silmukkamerkkejä voit ostaa tästä tai tästä

Tässä se on,  kuumaakin kuumempi käsityökirja – Virkkuri! Molla Millsin kirja on tällä hetkellä yksi kirjastojen varatuimmista ja ykkösenä  ”Mitä Suomi lukee – Adlibris top 100” listalla.

 {Kirjan voit hankkia vaikkapa Palonista}

Olen niitä ihmisiä joka saattaa ostaa kirjan pelkästään kannen perusteella ja tämä kansi koukutti minut heti. Nemon julkaisema kirja on myös ihanan tuntuinen (tärkeä ominaisuus tietenkin!). Sen paperi on laadukasta, Saara Salmen ottamat kuvat kiinnostavia ja teksti – no se on vallan mainiota. Sillä kirjassa, jossa on otettu huomioon virkkaajan taukojumppa ja töiden viimeistely (ohjeet omien tuotelappujen tekoon), on ihan kaikki ja vähän ekstraa.

{Yksi suosikkiohjeistani on tämä laukku – näppärät kuvat on ottanut Saara Salmi}

Kysyin Mollalta yllättikö joku asia kirjan teossa:

Hmm. Voisin sanoa, että monet asiat tulivat yllätyksenä, mutta koska tämä oli ensimmäinen tämän alan työ minulle, kaikki oli uutta ja yllättävää. Uskoin vakaasti saavani kirjan aikaiseksi puolet lyhymmässä ajassa, kuin siihen lopulta kului aikaa, käytin Virkkurin tekemiseen 1,5 vuotta. Aloitin tammikuussa 2012, tein siis kirjan maisterin lopputyönäni Taikkiin. Alkuvuonna 2012 sain mukaan viisi materiaalisponsoria, ja Nemon kustantamaan kirjan, sitten muutinkin neljäksi kuukaudeksi Saksaan. Lähetin toki itselleni sinne lankaa ja työskentelin kokoajan, mutta palattuani syksyllä työt olivat vielä kesken ja kirjan kuvaukset oli aloitettava. Kolmen kuukauden ajan virkkasin ja töitä kuvattiin, sitten alkoi taitto. Kuvaamiseen ja taittoon meni noin 5kk, aika kului ihan siivillä. Yllättävin asia oli kyllä juuri ajankäyttö, kirjaa ei totisesti saa valmiiksi puolessa vuodessa. Nyt teen toista kirjaa ja olen varannut siihen paljon aikaa, teen kirjan mallitöitä hitaasti ja harkiten.

{ Mollan ja koko Virkkuri-kirjan tyyli on raikas ja kujeileva}

Molla avasi myös hieman tulevaisuuden suunnitelmiaan:

Virkkuri kakkosen ohella teen isoa Black Craft-projektia, virkkaan metallibändien logoja pikselivirkkaustekniikalla ja kokoan ne näyttelyyn. Samaan aikaan käyn päivätyössä ja opetan Palonin virkkuukursseilla, ja olen siis sinkku, perheellisenä en kykenisi panostamaan kaikkea vapaa-aikaani virkkaamiseen.

Tavoitteenani on myös lähteä Suomen ulkopuolelle keräämään inspiraatiota tuleviin julkaisuihin, ja mahdollisesti myös opettamaan. Viime kesänä vedin virkkuukursseja Saksassa Leipzigissä, nyt haluaisin lähteä Afrikkaan opettamaan paikallisille naisille virkkausta. Katsotaan, mihin mantereelle päädyn.

Mutta sitä ennen on aika juhlia kirjaa! Huomenna perjantaina 10.5 on sinullakin mahdollisuus hankkia oma kirjasi ja ei sen vähempää kuin virallisista julkistusjuhlista! Suuntaa siis Paloniin Eerikinkadulle nauttimaan tekemisen riemusta, limonadista ja herkuista, sekä tietenkin koukuttavasta kirjasta!

Molla Mills Pinterestissä   ja  Crochetterie Facebookissa

Beloved-malliston kevään 2013 uutuus kuvattiin Hellerannassa

Tulevana lauantaina ja sunnuntaina Helsingin kaapelihallin valtaa jo kuudetta kertaa Kierrätystehdas tapahtuma. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa toukokuussa 2008 ja keräsi aurinkoisena viikonloppuna Merikaapelihalliin yhteensä yli neljäntuhannen hengen kävijämäärän. Minulla oli siellä ystäväni kanssa myyntipöytä. Ensimmäisen päivän päätyttyä palasimme kotiin päästä pyörällämme. Tapahtuman iloinen ilmapiiri, aurinkoiset ihmiset ja puolityhjä myyntipöytä tarkoittivat, että valvoimme yömyöhään valmistaen uusia tuotteita pöydällemme. Seuraava päivä oli ihan yhtä aurinkoinen. Vuosien saatossa olemme osallistuneet kierrätystehtaalle erilaisilla kokoonpanoilla ja tänä vuonna rakennamme yhteisosaston Fiinariinan kanssa.

Seppämies Kierrätystehtaalla – 2012

Lusikkasepän pajalla ollaankin valmistauduttu tapahtumaan jo muutaman viikon ajan. Mutta ennen kuin suuntaamme rakentamaan osastoa juttelin tapahtuman voima-duon Kierrätystehdas ry:n Laurin ja Remaken Mirjamin kanssa kestävästä kehityksestä, tälläkertaa pienyrittäjän näkökulmasta.

Kertokaa omista toimenpiteistänne, pieniä – isoja ja kaikkea siltä väliltä:

Lauri: Käytämme tapahtuman messurakenteissa vuokrakalusteita sekä kierrätettyä messumattoa. Kun mattoa ei voi enää käyttää seinissä, lahjoitetaan se jatkokäyttöön kierrätysmateriaaleista uusia tuotteita tuleville yrityksille. Näin tapahtuman rakennuksesta ja purusta tulee mahdollisimman vähän jätettä. Kaikki opasteet ja banderollit suunnitellaan siten, että niitä voi käyttää monta vuotta peräkkäin, jolloin joka vuosi ei tarvitse teettää uusia materiaaleja. Tämä säästää myös työaikaa ja rahaa.

Mirjami: Perusasiana, tai tekona fiman puolsta voidaan pitää sitä, että pyrimme tuottamaan palvelua jonka kautta kiertoon heittäminen vähenee ja asiakkaita valveutetaan huomaamaan ja käyttämään palveluita perinteisen kentän ulkopuolle. Toiseksi, Remaken pyöräyttää vuoden aikana noin 15 opiskelijaa tai nuorta systeeminsä läpi, kouluttaen kentälle uusia tekijöitä. Lisänä tähän toimin itse todella tiiviissä yhteistyössä, kaikkien pääkaupunkiseudun ammaoppilaitosten kanssa – erityisesti Stadin ammattiopiston, jonka neuvottelutoimikunnan puheejohtajana toimin. Tavoitteenani on puskea pikkuhiljaa uusiotuotanto-tekniikoiden opettamista sisään nykyisiin koulutusrakenteisiin.

Lisäksi Remaken kanssa pyrin siihen, että toimintamme ulottuu mahdollisimman laajalle erilaisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tällä tarkoitan sitä, että teemme pajon taustatyötä ympäristö- ja kierrätys-asioiden edistämiseksi, uusiotekijöien kentän edistämiseksi, sekä yhteiskunallisen yrittäjyyden tunnettavuuden lisäämiseksi.

Omassa elämässä tehtävät pienet teot kuten, tölkin litistelyt ja turhien sähkölamppujen polettujen lopettamisen, koen tämän rinnalla tuskin maininnan arvoiseksi — mutta toki kotonakin pyrin miettimään asioita huolellisesti.

Tee ainakin tämä:

Lauri: Ota kerran kuukaudessa yksi päivä aikaa, jossa käyt läpi yrityksesi toiminta- ja tuotantotavat. Palastele ne pieniin osiin, ja lähes aina huomaa paikkoja joissa olisi tehostamisen varaa.

Mihin seuraavaksi kiinnität huomiota?

Mirjami: Työssäni kiinnitän huomiota jatkuvasti siihen kuinka ihmisten ehdollistaminen ajattelemaan tietyillä tavoilla on haaste. Kierrätys hoidetaan tietyllä tavalla, lasten kanssa tulee olla tietyllä tavalla ja yrittäjyyttä tulee tehdä tietyllä tavalla. En itse koe olevani kovinkaan ehdollistumisen jumiuttama ja silti toistamiseen jään kiinni ajattelemasta “eihän näin voi tehdä”. Aina kun saan itseni tästä kiinni, varmistan tupalsti, että keksin asian toteuttamiselle jonkin uuden tavan tai totean tutkiskelun päätteeksi, että asian voi aivan hyvin hoitaa kuten yleensä.

Seuraavaksi aionkin nousta vielä rohkeammin esiin niiden periaatteiden pohjaamina, mitä omaan ja tulen tekemään sen vihdoin 15 tekstiili- ja vaatetusala vuoden ja 6 yrittäjyys vuoden jälkeen lanseeraamalla oman tuotemerkin Remaken rinnalle.

Lauri:  Pyrin minimoimaan tapahtumista ja yhdistyksen muusta toiminnasta syntyvän materiaalihukan.

Lopuksi haluan sanoa:

Mirjami: All things in the universe are Remade – all things in the universe you can REMAKE. Remake your dreams and create them in to reality.

Lauri: Pienten yritysten kannattaisi ruveta tekemään enemmän yhteistyötä, eikä kilpailla keskenään. Tällä tavoin saavutettaisiin isompaa näkyvyyttä yleisön parissa ja parhaimmassa tapauksessa syntyisi uusia innovaatioita.

Mirjamin MEM-mallisto nähdään Kierrätystehtaalla

Kiitos – nyt päästän teidät rakentamaan tapahtumaa ja viikonloppuna nähdään !

Millaisia ideoita ja vinkkejä sinulla on kestävänkehityksen ja vihreän yrittämisen juurruttamisesta päivittäiseen arkeen? Jaa vinkkisi kommenteissa !

–

Kierrätystehdas ry:n tarkoituksena on tuottaa kierrätykseen, ekologisuuteen, eettisyyteen ja kestävään kehitykseen liittyviä tapahtumia, tilaisuuksia ja kehityshankkeita sekä jakaa informaatiota näistä teemoista. Isoin vuotuinen ponnistus on Kaapelitehtaalla keväisin järjestettävä Kierrätystehdas-tapahtuma, joka keräsi vuonna 2012 lähes 10 000 kävijää viikonlopun aikana.

Remake EkoDesign www.remake.fi on eko-ompelimo ja yhteiskunnallinen yritys, jonka tiloissa tapahtuu monimuotoista ekologis-henkistä toimintaa.

Found this from The Doghouse diaries - I’m in between doubel/triple espresso – how about you?

Muutama vuosi sitten Hyvinkään Taidemuseon joulumyyjäisissä, vilkuilin naapuripöytään kärsimättömästi. Olin nähnyt silmäkulmasta jotakin joka ei jättänyt rauhaan. Puikkelehdin oman myyntipöytäni takaa useamman kerran hypistelemään grafiikanlehteä, jossa surusilmäinen tyttö tuntui katsovan intensiivisesti suoraan minuun. Lopulta hankin teoksen itselleni syntymäpäivälahjaksi. (Olen tähtimerkiltäni kaksonen…)

Teos oli taiteilija Anniina Vainionpään “Little women” sarjaa ja minun oli ihan pakko saada se. Little women- sarja on täydentynyt pikku hiljaa vuodesta 2008. Näissä on ollut lähtökohtana lapsuus ja siihen kuuluvat ihanat ja kamalat asiat. Onneksi osun Anniinan kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti samoihin tapahtumiin ja voin kartuttaa kokoelmaani pikkuhiljaa.

Anniina kertoo sarjasta:

 Puu- ja linopiirroksissani käsittelen valoa ja pimeyttä lapsuuteen ja kasvamiseen liittyvien pelkojen ja odotusten kautta. Näennäisen kepeän ja valoisan ulkokuoren alla odottavat riemun ja leikkisyyden ohella myös ne pimeyteen painetut ja unohdetut asiat, jotka pulpahtelevat pintaan lapsuuden ja aikuisuuden rajapinnalla.

Kaikki ne lelut mitä sä et saanu lapsena, 54,5×44,5, puupiirros 2009

Pidä huolta, puupiirros 2010

Cupcake, 28×20, Linopiirros/Linocut 2012

Ei ole helppoa kasvaa isoksi, 120×90, puupiirros 2009

***

Ihanaa, kamalaa vai ihanan kamalaa?

Insinööri on levoton.

Kotipitäjässäni Mäntsälässä on Suomen tekstiiliteollisuuden yksi kätketyistä aarteista,  viimeinen toimiva pitsitehdas. Anneli ja Tommi Jyrän tehtaasta on kirjoitettu mm.TAITO ja  Maalla-lehdissä. Kävimme muutama vuosi sitten tutustumassa pitsitehtaaseen Pitsikirja – a lace diary blogia kirjoittavan Rinnan kanssa, järjestinpä  sinne Pukkilan puikkopäiviltäkin kesäisen tutustumishetken. Mutta nyt – nyt on tehtaan toiminnassa muutoksia. Jyrät ovat lopettamassa toimintaa ja jatkajaa tehtaalle ei ole löytynyt.

Mäntsälän pitsitehtaan pitsiä on käytetty koruissammekin

Nyt tarvitaan ideoita! Mitä kannattaisi tehdä, että pitsintuotanto saadaan jatkumaan tai ainakin koneet johonkin talteen? Suuri vaara on, että koneet myydään romumetalliksi ja mitä upein tekniikka menee haaskuuseen. Käy kommentoimassa Rinnan kirjoitukseen miten voisimme pelastaa osan tekstiilihistoriaa.

Minä olen aina tuntenut suurta kiinnostusta tehdasmiljööseen (Tampereen kasvatteja ja Finlaysonin alueella paljon aikaa viettäneenä) – lisäksi kaikki öljyiset koneet ovat kiinnostaneet – ja nämä koneet tekevät vielä jotakin niin kaunista. Voi Pitsiparahdus!

Rinnan kirjoittaman Pitsikirjan promokuva